Tässä neliosaisessa blogikirjoituksessa mietitään työmatkapyöräilyä Pohjoismaissa eri näkökulmista, mutta erityisesti tutkitun datan pohjalta.

 

 

Työmatkapyöräilyllä tarkoitetaan pyöräillen tehtyjä työmatkoja, ja sen yleisyydessä on merkittäviä eroja niin Pohjoismaiden kesken kuin verrattaessa muuhun maailmaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelemme tuoreita tilastoja Suomesta, Ruotsista ja Norjasta sekä vertaamme niitä muihin maihin. Työmatkapyöräily on Pohjoismaissa yleisempää kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, mutta jää jälkeen pyöräilykulttuurin kärkimaista Keski-Euroopassa.

 

Työmatkapyöräily Pohjoismaissa – Pyöräilyn osuus työmatkoista

Suomessa valtaosa työmatkoista kuljetaan yhä autolla. ”Suomessa työmatkoista 86 prosenttia tehtiin vuonna 2021 henkilöautolla kuljettajana, mutta yli puolet näistä matkoista oli alle kymmenen kilometrin mittaisia (Henkilöliikennetutkimus 2021). Työnantajilla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa työntekijöiden valintoihin.” Pyörällä tehtiin vain pieni osa – yhdestä arviosta päätellen noin 14 % suomalaisten kaikista matkoista taitetaan nykyään polkupyörällä​. Ero alueiden välillä on kuitenkin suuri: esimerkiksi Oulussa pyöräilyn kulkutapaosuus on Suomen korkein, yli 17 % päivittäisistä matkoista​. Myös muissa keskisuurissa kaupungeissa (kuten Jyväskylä, Joensuu ja Pori) pyörällä tehdään yli 10 % matkoista​. Pääkaupunkiseudulla pyöräilyn osuus jää alemmaksi – Helsingin seudulla tosin kävely ja pyöräily yhteenlaskettuna kattavat yli puolet matkoista​.

 

 

Ruotsissa pyöräilyn yleisyys on samansuuntaista. Arvioiden mukaan noin 12 % kaikista matkoista Ruotsissa tehdään pyörällä​. Kyselyjen mukaan 7 % ruotsalaisista pyöräilee töihin viitenä päivänä viikossa (eli säännöllisesti joka arkipäivä), ja lisäksi noin 30 % pyöräilee töihin silloin tällöin​. Pyöräilyn suosio vaihtelee Ruotsinkin sisällä: Malmön seudulla pyörä on työmatkoilla yhtä yleinen kulkuneuvo kuin auto​, kun taas Tukholmassa moni käyttää joukkoliikennettä.

Tukholma on ainoa alue Ruotsissa, jossa auto ei ole yleisin työmatkaväline – siellä kuusi kymmenestä kulkee joukkoliikenteellä​.

Norjassa työmatkapyöräily on harvinaisempaa. Vain noin 4–5 % matkoista tehdään pyörällä Norjan tasolla​, kun 1990-luvulla osuus oli vielä ~7 %. Norjan kansallinen matkatutkimus vahvistaa pyöräilyn modaaliosuuden pudonneen 4 %:iin​. Tämä on yllättävän alhainen luku ottaen huomioon, että arviolta 80 % norjalaisista omistaa tai pääsee käsiksi polkupyörään​. Kaupunkikohtaiset erot ovat suuria Norjassakin: esimerkiksi Kristiansandissa pyöräilyn osuus työmatkoista on ollut noin 10 %, kun Bergenissä se on vain ~3 %​. Norjan pääkaupunkiseudulla (Oslo/Akershus) pyörällä tehtiin 2010-luvulla noin 5 % matkoista​.

 

Vertailu muihin maihin ja maanosiin

 

Keski-Euroopan pyöräilymaat: Maailman kärkimaissa työmatkapyöräily on paljon yleisempää. Alankomaissa noin 28 % kaikista matkoista tehdään polkupyörällä​ ja Tanskassa vastaava luku on ~18 %​. Vastaavista lukemista saadaan useissa maissa vain unelmoida.

WSP:n tekemässä laajassa tutkimuksessa kävi ilmi, että esimerkiksi Kööpenhaminan pääkaupunkiseudulla peräti 23 % työmatkalaisista pyöräilee työpaikalleen, mikä on enemmän kuin joukkoliikenteen osuus​.

Myös Saksassa pyörällä tehdään noin 9 % kaikista matkoista​, joskin kaupungeittain vaihtelee (esim. Berliinissä ja Münchenissä pyöräilyn kulkutapaosuus on kaksinumeroisissa prosenteissa).

Pohjois-Amerikassa pyörällä työmatkojen teko vaikuttaa olevan vielä melko harvinaista. Yhdysvalloissa väitetysti vain noin 0,5 % työntekijöistä kulkee pääasiassa pyörällä töihin​ – luku on pysynyt sitkeästi alle prosentin. Joissakin pyöräily-ystävällisissä kaupungeissa on päästy muutamaan prosenttiin: esimerkiksi vuonna 2020 pyöräilevien osuus työmatkalaisista oli New Yorkissa noin 1 %, Chicagossa ~1,6 % ja Philadelphiassa ~2,1 %​

Kanadassa tilanne on hieman parempi kuin Yhdysvalloissa, mutta silti vaatimaton eurooppalaisiin nähden: vuoden 2016 väestönlaskennassa noin 1,4 % kanadalaisista pyöräili töihin, ja pandemian aikaan 2021 osuus putosi alle prosenttiin (vain 139 000 pyöräilevää työmatkalaista koko maassa)​. Moneen pohjoisamerikkalaiseen kaupunkiin on kuitenkin rakennettu uusia pyöräteitä, ja pyöräilijämäärät ovat kasvaneet absoluuttisesti – esimerkiksi Wikipedian mukaan New Yorkissa laskettiin vuonna 2017 jo 450 000 pyörämatkaa päivässä, joista noin 20 % oli työmatkoja​. Silti auto on yhä pääosassa valtaosassa Yhdysvaltoja, toisin kuin monissa Euroopan kaupungeissa, joissa pyörä on vakiintunut arjen kulkupeli.

 

Yhteenveto

 

Työmatkapyöräily Pohjoismaissa – eli Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa – sijoittuu pyöräilyn yleisyydessä johonkin Tanskan/Hollannin huippujen ja Yhdysvaltojen matalien lukujen välimaastoon. Pohjoismaissa on kohtuullinen pyöräilykulttuuri – suomalaisista ja ruotsalaisista merkittävä osa pyöräilee ainakin satunnaisesti töihin – mutta potentiaalia olisi enempäänkin, sillä edelleen iso osa myös lyhyistä työmatkoista kuljetaan autolla.

Seurassa osassa syvennymme työmatkapyöräilyn hyötyihin niin yksilölle, työnantajalle kuin yhteiskunnalle, mikä osaltaan selittää miksi monet maat pyrkivät lisäämään pyörällä taitettujen työmatkojen osuutta.